Yksityisyrittäjyys on joskus aika hauskaa, joskus riipaisevaa ja joskus stressaavaa. Yrittäjyys on monelle elämäntapa, toisille mahtava keino ansaita paljon rahaa.
Itse aloitin yrittämisen ollessani 17-vuotias ja siitä on jo 30 vuotta aikaa. Näiden vuosien varrella on ehtinyt tapahtua vaikka mitä, ennenkaikkea koko maailma on muuttunut, mutta niin on myös oma alani, markkinointi sekä mainonta.
Jos joku olisi minulle tuossa vuosituhannen vaihteesssa sanonut, että toimin vielä joku päivä paikallisen paperille painettavan lehden päätoimittajana, olisin todennut puhujan olevan sekaisin.
Mutta näin yrittäjänä sitä ei koskaan tiedä, mitä elämä tuo tullessaan. Niin kuin amerikkalaiset sanovat, juuri kun ehdit asettua ja puhaltaa, joku heittää sinulle kierrepallon.
Yrittäminen on juuri sitä, ainaista eteenpäin menoa ja kehittämistä, jotta pysyisi liikkeessä. Se vaatii paljon sekä yrittäjältä että yrittäjän perheeltä. Tunnen valehtelematta useampia pariskuntia, joille on tullut ero pääsyynä juuri yrittäjyys ja sen viemä aika, sillä yrittäjä ei voi laskea tehtyjä työtunteja – niitä tulee paljon enemmän kuin työntekijällä.
Suomi tarvitsee yrittäjiä ja nykyaikana yrittäjien pitäisi entistä enemmän uskaltaa tehdä yhteistyötä ja sillä tavalla pystyä paikallisesti vastustamaan globaalia taloutta ja sieltä tulevia tarjouksia. Ei oikeastaan ole tuotetta tai alaa, missä ei ulkomailta saisi valmista tuotetta edullisemmin. Tai onhan niitä, mutta useimmiten ei, eli kuluttaja-asiakas varsinkin voi pienellä vaivalla saada haluamansa tuotteen edullisesti tuotuna kotiovelle.
Omassa työssäni joudun opiskelemaan työn ohessa itsenäisesti, koska on kokoajan pyrittävä osaamaan enemmän. Eikä kyse oikeastaan ole minun alallani pelkästään tekniikasta vaan ihmistuntemisesta. Valitettavan usein vain tekniikka menee edelle, ja tehdään kivoja asioita, jotka näyttävät kenties hyvältä, mutta mikä ei todellisuudessa toimi. Siksi ehkä minäkin olen päätynyt tällaiseksi ”kynäilijäksi” ja samalla digiminäni tekee päivittäin töitä myös digitaalisessa maailmassa.
Yrittäjänä minulla on myös työntekijöitä eli en siinä mielessä ole yksinyrittäjä, mutta yritykseni ovat niin pieniä, että monessa suhteessa todella moni asia on lopulta minusta kiinni, ja sitä myöten tuntuu, että olen yksinyrittäjä ja välillä tiuskin kotona turhaan kotiväelle.
Me tarvitsemme myös uusia yrittäjiä, nuoria yrittäjiä, ja Lohja nimenomaan tarvitsee uusia nuoria yrittäjiä. Vanhempien yrittäjien pitää jaksaa edelleen ja positiivisuuden kautta hakea se kasvu ja tuloskunto. Isossa maailmassa puhutaan, että Suomi on lähtenyt jo ylöspäin ja näin mekin uskomme – toivomme vain että paikallisuus, yrittäjyys saa oikeasti paikkansa myös paikallisten asiakkaiden keskuudessa.
Käyttäessämme toistemme palveluksia ja tehdessämme yhteisesti töitä, meidän ei tarvitse lähteä ”aidan toiselle” puolelle, voimme kaikki kehittyä ja samalla kehittää Lohjaa. Tehdään yhdessä Lohjan talousalueesta entistä mielenkiintoisempi ja entistä houkuttelevampi, ja pidetään mielessä, että ne asuntomessut ovat tulossa jo neljän vuoden päästä!