Useimmat suomalaiset yritykset ja yrittäjät toimivat yksin. Se tarkoittaa oikeasti sitä, että lähes 200 000 suomalaista yrittäjää työskentelee yksin, ja luku on kasvusuunnassa. Miksi näin on ja mikä on johtanut tähän?
Suomi kuten koko länsimainen nykykulttuuri perustuu kapitalismiin eli tavaroita ja palveluita myydään. Koko järjestelmän oletuksena on myös se, että tavaroita tulee aina lisää ja palveluita kehitetään ja tästä kaikesta syntyy erilaisia liiketoimintamuotoja ja rahaliikennettä. Yrittäjyys on aiemmin ollut pitkälti valintakysymys – haluatko oikeasti yrittäjäksi ja onko sinulla sekä paineen- että riskinsietokykyä. Nykyään alati lisääntyvä raha- ja voitopohjainen ajattelu on vienyt siihen, että isommissa yrityksissä, jotka ovat aiemmin palkanneet omille palkkalistoilleen niin duunarit, pomot, siivoojat, lakimiehet, kirjanpitäjät… ostavat nämä palvelut nykään ennemmin ulkoistettuja, jolloin kokonaiskulut ovat edullisemmat kuin omien henkilöiden pitäminen palkkalistoilla. Tämä siis tarkoittaa sitä, että aiemmin palkattiin eläkkeelle siirtyvän tekijän tilalle uusi, ulkoistetaan nykyäään tehtävä helpommin esimerkiksi vuokratyöfirman pätkätyöläiselle. Koska silloin iso firma tienee enemmän.
Tämä kehityskaari johtaa siis eittämättä siihen, että meille syntyy toiminimien armeija, jotka ovat ammattilaisia mutta eivät yrittäjiä. Heillä vai ei ole oikeasti ollut mahdollisuutta valita – ainoa keino työllistyä oli perustaa oma yritys ja laskuttaa omasta työstä ja sitä kautta ottaa itselleen riski niin talouden muutoksista maailmalla kuin oma terveysriski. Tilaajan on usein helppoa vaihtaa toimittaja toiseen, jos edellinen ilmoittaa, että jalka on paketissa eikä töihin pääse neljään kuukauteen – tilaako alkuperäinen tilaaja sitten tätä loukkaantunutta uudelleen, ei välttämättä.
Yritys tarvitsee kuitenkin osaamista usealta alalta: yrityksen pääosaamisesta tarvitaan ammattiosaamista, jonka lisäksi useimmat yritykset tarvitsevat myös talousneuvontaa, henkilöstöneuvontaa ja vaikka siivousapua. Miksi emme muodostaisi todellisia paikallisia yhteistyöverkkoja? Verottaja tottakai yritttää estää kaikki mahdolliset paikalliset kuviot, joissa palvelut liikuvat mutta raha ei – mutta suunnittelulla varmasti löytyisi keinoja.
Esimerkiksi yhdistämällä paikalliset hierojat ja tukevia ammattilaisia yhteen paikkaan, saadaan luotua hyvinvointikeskus – kunhan ajatellaan ja toteutetaan se tarpeeksi isona eikä vain neljän tai viiden yrittäjän kokonaisuutena. Eri toimijoiden pitää tukea toisiaan, vaikka olisivat täsmälleen samaa tekeviä. Yhdessä tekemällä saadaan enemmän aikaan ja tuotetaan parempia palveluita ja samalla mahdollistetaan uusien palvelumuotojen ja -kokonaisuuksien syntyminen. Mitään ei kuitenkaan tapahtu, jos pelkäämme muutosta tai emme pääse eroon siitä yksintekemisen ajatuksesta. Ongelma on tuo lähtökohta – uudet yksinyrittäjät eivät ole yrittäjiä, vaan oman ammattialansa ammattilaisia, jotka perusajatukseltaan suhtautuvat saman alan toimijoihin loppujen lopuksi kilpailijoina ja silloin yhteistyön aloittaminen on todella vaikeata. Ensiksi pitäisi saada jollain lailla oma ajatusmaailma muutettua ja kehitettyä siitä yksintekemisestä kohti yhdessätekemistä.
Back to the roots – eli palataa takaisin yhdessä tekemiseen. Ihminen on kuitenkin perustaltaan yhä laumaeläin ja me pääsääntöisesti viihdymme toisten ihmisten joukossa ja tarvitsemme sosiaalista kanssakäymistä. Kansanvälinen talous ja kauppa ja sitä kautta tapahtunut omistuksien muutos isoissa toimijoissa vain on johtanut talousajattelun kohti voittojen maksimointia, joka on johtanut pienyrittäjyyden jatkuvaan kasvuun ja sitä vähitellen myös pienten paikallisten liikkeiden eli kivijalkaliikkeiden kuolemiseen. Uskokaa tai älkää, näillä kahdella asialla on selkeä ja looginen linkitys toisiinsa.