Tämä tarina alkoi tuossa vajaat kymmenen vuotta tavatessani erään ravintoloitsijan. Siinä, että tapaan ravintoloitsijan ei ole mitään ihmeellistä, olenhan tehnyt hotelleille ja ravintoloille sitä sun tätä töitä ja palveluksia lähes 30 vuotta. Mutta tämä yksi ravintoloitsija oli jostain syystä erilainen, hän ei ollut alkujaan suomalainen vaan oli maahanmuuttaja, kylläkin sitten mennyt suomalaisen kanssa naimisiin, mutta se kaikki on sivuseikkaa. Hän oli tullut Suomeen jo 80/90-luvulla ja työskennellyt ravintolassa kunnes sitten 90-luvun alulla laittoi oman ravintolan pystyyn ja teki pitkää päivään vaimonsa kanssa pärjätäkseen ja tehdäkseen ravintolasta menestyvän – siihen aikaan maahanmuuttajataustaisten yrittäjien ravintoloita ei ollut lähellekään sitä määrää kuin nykyään. Nykyinen määrä on vähintään kymmen, jollei satakertainen.
Jokatapauksessa kyseinen ravintoloitsija ei eronnut kovinkaan paljoa muista vastaavista ja aloitimme yhteisen kulkumme perustöillä: pieniä mainoksia, kotisivumuokkauksia ja sellaisia. Ruokalistan graafista tekoa, taittoa ja painatustrafiikkia ja pari vuotta meni, kunnes yrittäjä laajensi. Hän rakensi ison uuden ravintolakiinteistön ja minäkin innostuin lisää. Ravintolaan tuli enemmän mahdollisuuksia erottautua muista ja tarjoa entistä laadukkaampaa tuotetta jo olemassa olevalle hyvälle pohjalle. Tässäkin vaiheessa yhteistyömme oli kohtuullisen pientä, mutta näimme aika usein, keskustelimme, nauroimme ja olimme businessystäviä, siinä mielessä kuin niitä voi olla. Emme siis käyskennelleet samoissa piireissä vapaa-ajalla.
Ravintoloitsijan katse ja tavoitteet olivat kuitenkin vielä suuremmat ja seuraava laajennus hanke ja laajennus hajautti ravintoloitsijan mielenkiinnon niin, että pian hän ei enää vetänytkään yhtäkään ravintolaa itse, vaan oli vuokrannut ravintolansa toisille vetäjille jääden näin itse kehittämään konsepteja ja brändejä. Muutoksen tuulet olivat havaittavissa. Olinhan kyllä itsekin muuttunut vuosien aikana ja omat talouskuviot siinä samalla, mutta omasta mielestäni oli toiminut nuo muutoksen vuodet mukana ja tukemassa sen mitä pystyin ravintoloitsijan ongelmissa. En minäkään paljoa voinut tehdä, lähinnä kertoa ajatuksiani markkinointiin ja mainontaan liittyen, en minä muusta mitään tiedä.
Tätä jatkui jonkin aikaa ja kyselinkin ravintoloitsijalta onko kaikki hyvin? Omat työkuvioni olivat siinä vaiheessa myös kasvaneet ja työajasta suurin osa meni muualla, eikä minulla enää ollut aikaa viettää niitä vanhan ajan tunteja ravintoloitsijan kanssa turisemassa, joten pakostakin välimme "viilentyivät" kunnes sitten pari kuukautta sitten ne kylmenivät täysin. Pari kummaa tapahtumaa, pari väärinymmärrettyä sanaa ja koko kymmenen vuoden yhteistyö nollautui.
This is Life sanoisi Uuno ja jatkaisi. Niin myös minä. Tätäkin prosessia muistellessani huomaan, että noihin vuosiin mahtuu todella paljon kaikkea. Mutta todella paljon kaikkea on tulossa varmasti taas nurkan takana.
